Basel II, vakavaraisuuslaskenta ja riskienhallinta

Basel II -säännökset velvoittavat pankkeja julkistamaan yhä enemmän tietoja vakavaraisuudestaan. Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuteen liittyvien tietojen julkistamisvaatimuksilla halutaan parantaa markkinoiden avoimuutta ja siten edistää markkinakuria. Laajat julkistamisvaatimukset kannustavat pankkeja kehittämään omaa riskien ja vakavaraisuuden hallintaansa kokonaisuutena. Yhtenäisillä vakavaraisuustietojen julkistamista koskevilla vaatimuksilla halutaan myös lisätä valvottavan kokonaisvakavaraisuuden vertailtavuutta ja siten osaltaan parantaa yhtenäisiä kilpailuedellytyksiä rahoitusmarkkinoilla.

Basel II tunnetaan myös nimellä vakavaraisuusuudistus. Uudistuksen tavoitteena on sovittaa vakavaraisuusvaatimukset vastaamaan aikaisempaa paremmin ja kattavammin rahoitustoimialan todellisia riskejä, luoda kannustimia riskienhallinnan kehittämiseen, vahvistaa koko riskiprofiiliin perustuvaa ennakoivaa pääomasuunnittelua, vahvistaa markkinakurin toimivuuden edellytyksiä sekä saada julkaisuvaatimukset sopusointuun kirjanpitostandardien kanssa.

Uudessa mallissa pankkien omanpääoman vaatimus eli vakavaraisuusvaatimus riippuu asiakasyrityksen riskistä. Yrityksiä tullaan arvioimaan pankkien sisäisillä luottoluokitusmenetelmillä, mikä tulee heijastumaan jatkossa myös luottojen hinnoitteluun.

Pelkkien säännösten mukaisten raporttien julkaisemisella ja toimittamisella viranomaisille ei kuitenkaan saada aikaan mitään todellista liiketoiminnallista kilpailuetua. Todellinen liiketoiminnallinen hyöty on ulosmitattavissa vasta kun kaikki vakavaraisuuteen ja riskienhallintaan liittyvä tieto (asiakkuudet, sopimukset, riskiluokitukset ja pisteytykset) on luotettavaa ja se on keskitetysti saatavilla eri liiketoimintojen (johto, talous, riskienhallinta, myynti, asiakaspalvelu, ...) käyttöön sitä hyödyntävien raportointiportaalien kautta jokapäiväisessä päätöksenteossa ja operatiivisessa toiminnassa.